Venäläinen ruoka

Venäläinen keittiö on yksi maailman johtavista keittiöistä, ranskalaisen ja kiinalaisen lisäksi. Kiehtovien keittojen, patojen ja piirakoiden kautta koet mielenkiintoisia makuyhdis­telmiä.

Sakuskaa ja stroganovia

Venäläisen keittiön historian lasketaan alkavan 1700-luvulta, jolloin tsaari ja muu Venäjän ylimystö hankkivat keittiöihinsä Euroopan parhaita, pääasiassa ranskalaisia kokkeja. Ortodoksinen kirkko oli myös osaltaan vaikuttamassa venäläisen keittiön syntyyn. Uskonnon mukana tuli jyrkkä jako paastoruokiin ja paastonjälkeisiin ruokiin.

Alun perin venäläinen keittiö oli sidottu uuniin, mutta kokit toivat tullessaan muun muassa kattilat ja paistinpannut, ja ruokaa alettiin valmistaa myös liedellä. Lähes kaikki perinteiset ruokalajit, kuten puurot, padat ja keitot, on haudutettu hitaasti laskevassa uuninlämmössä. Myös runsas piirakka- ja leipäperinne todistavat uunin tärkeyttä venäläisessä keittiössä.

Tyypillisimpiä raaka-aineita venäläisessä keittiössä:

  • sampi, lohi ja kaviaari
  • sienet
  • smetana ja rahka
  • hapankaali, omena ja suolakurkut
  • tattari ja ruisjauho

Venäläinen alkupalapöytä sakuska on kuuluisa runsaudestaan ja monipuolisuudestaan. Arkipäivällisellä riittää pari alkuruokaa, mutta juhlapäivällisellä niitä voi olla kymmeniä. Alkuruoat asetellaan valmiiksi vadeille keskelle pöytää. Lautasilla on suolattuja ja marinoituja sieniä ja kasviksia, piirakoita, täytettyjä kananmunanpuolikkaita, kaviaaria, juustoja, lihaa ja kalaa sekä monenlaista leipää.

Emäntä laittaa vadit kiertämään, ja jokainen ruokailija kerää herkkuja lautaselleen. Isännän tai emännän maljan noston jälkeen aloitetaan syöminen ja sitä jatketaan maljoja kohotellen, ruokia maistellen ja kehuen.

Sakuskan jälkeen tarjoillaan keitto tai lihaliemi ja pikkupiirakat. Juhlapäivällisellä ei yleensä tarjota raskaita keittoja, kuten kaali- tai punajuurikeittoa, vaan kevyempää liha-, kala-, kana- tai kasvislientä. Sen jälkeen seuraa lämmin ruoka, joka voi olla esimerkiksi kiovankotlettia, saslikkia eli lihavartaita, stroganovia tai ruokaisaa pataa.

Jälkiruokana maistuvat kansallismarjat, karpalot, kinuskin kera tai kiisselinä. Päivällinen huipentuu vielä samovaarilla valmistettuun teehen hillon kera tai kahviin, makeaan piirakkaan, kakkuun, suklaakonvehteihin ja hedelmiin.

Piirakka tulee muinaisvenäläisestä sanasta pir, joka tarkoitti juhlaa ja josta muodostui sana pirog, piirakka. Piirakat ovat joko suljettuja tai avoimia ja pieniä tai isoja. Täytteenä on esimerkiksi vihanneksia, sieniä, kalaa, lihaa tai puuroa. Kulebjaka on tunnettu venäläinen, voitaikinasta valmistettu juhlapiirakka, jossa on täytteenä runsaasti lohta ja riisiä.

Vorschmack on kuuluisa juutalainen alkuruoka. Venäläiset levittävät sitä tahnana leivälle tai täyttävät sillä ohukaisrullia. Nykyisin vorschmackia tarjotaan alku-, pää- tai yöruokana uuniperunoiden, kuutioitujen herkkukurkkujen, punajuurien ja smetanan kera.

Stroganov on suikaloidusta lihasta valmistettu höystö, jonka lisäkkeenä tarjotaan smetanaa ja suolakurkkuja. Tämän venäläisen keittiön klassikon synnystä on monia tarinoita, mutta erään tarinan mukaan sen olisi kehittänyt Stroganov-suvun ranskalainen kokki.

Syrnikkien eli rahkaohukaisten nimessä on säilynyt vanha rahkaa tarkoittava sana syr. Kuitenkin jo tsaarien Venäjällä syr merkitsi juustoa ja rahka oli tvorog. Syrnikkejä tarjottiin yleisesti aamiaisella smetanan ja hillon kanssa.

Tee valmistettiin perinteisesti Venäjällä samovaarilla, joka sananmukaisesti tarkoittaa itsekeittävää. Venäjän sana sam on itse ja varit keittää. Teevesi kuumennettiin samovaarissa ja kaadettiin teelehtien päälle kannuihin. Tee juodaan usein juomalasista ja sen kanssa nautitaan erilaisia hilloja ja leivonnaisia.

Nostolistauksessa ei ole tässä yhteydessä mitään listattavaa valituilla parametreillä.

Tarjoukset