Hikinen iltapäivä

Pallo uppoaa Helsinki Basketball Academyn nuorilta koripalloilijoilta sukkana sisään, mutta miten lupauksilta sujuu kokkaus?

Kaksitoista pitkää nuorukaista seisoo kaaressa yhden vähän lyhyemmän ympärillä ja kuuntelee. Kaikesta näkee, että toimintaohjeita on otettu vastaan ennenkin. Koriskentän sijasta kuvioita käydään nyt läpi valmentaja Antti Koskelaisen ruokapöydän ääressä. ”Meillä on tässä naudanlihaa, chorizoa, kesäkurpitsaa…”, Koskelainen selittää ja pujottaa malliksi lihanpalan tikkuun. ”Ketkä menee vartaisiin? Siinä täytyy käsitellä veitsiä.” 

Tehtävät jaetaan ja jokainen ottaa paikkansa. Huippulahjakkuuksista koostuvan Helsinki Basketball Academyn pelaajat opiskelevat Mäkelänrinteen urheilulukiossa ja pelaavat miesten I-divisioonassa. Muutaman kerran vuodessa koko joukkue tekee yhdessä muutakin kuin treenaa ja pelaa. Tänään laitetaan ruokaa.

Amerikka kutsuu 

Helsinki Basketball Academy on koripallon huippuammattilaisuuteen tähtäävä koulutus, jossa koulu ja koripallo kulkevat rinnakkain. Näistä nuorista on tarkoitus tulla tulevaisuuden hanno möttölöitä ja sasu salineita. Ja juuri nyt näyttää hyvältä: kaikki HBA-Märskyn viisi kevään ylioppilasta aloittavat syksyllä yliopisto-opinnot koripallostipendillä Yhdysvalloissa.

Joukkueen toisen valmentajan Hanno Möttölän mukaan mahdollisuus on upea paitsi koripallouran myös opiskelujen kannalta – nuoret ovat lähdössä huippuyliopistoihin. ”Kun pompotus kerran loppuu, niin ura jatkuu.”

Jenkkeihin lähteminen on ollut unelmani. Olen pienestä pitäen ajatellut sitä, mutta en tajunnut, että se tulee näin nopeasti”, sanoo Fiifi Aidoo. Seuraavalla viikolla takamies lähtee tutustumaan kolmeen eri yliopistoon. Tulevat kaudet kuluvat joko Arizonassa, Teksasissa tai Kaliforniassa. ”Siitä työ vasta alkaa. Pitää kehittyä kaikissa osa-alueissa. Tietty tähtään NBA:han. Pahin, mitä voi tapahtua on, ettei yritä ja myöhemmin katuu.” Yhdysvalloissa koripallo on nopeampaa ja fyysisempää kuin Suomessa. Yliopistokoripalloa pelataan amatööristatuksella, mutta taso on kova, areenat ja yleisömäärät suuria.

Treeni, ruoka, lepo  

Vartaat valmistuvat. Osa pelaajista pelleilee minikorilla ja pallolla Koskelaisten olohuoneessa. 

Vakavasti treenaavilla nuorilla ruokajutut ovat hallussa. Riittävä tankkaus ennen aamutreenejä, monipuolista, terveellistä ruokaa riittävän usein ja nopeasti pelin tai treenien jälkeen, että palautuminen alkaa. Lisäravinteet kuuluvat asiaan. ”Eikä liikaa riisiä, jos ei halua turvota. Fysiikkavalmentaja kuittaa heti, jos pohkeet ovat kasvaneet”, Remu Raitanen nauraa.

Koskelainen arvelee, että treenaamista ja ravintoa vaikeampi asia nykyurheilijoille on lepo. Moni ylikuntotapaus korjaantuisi ihan vain nukkumalla tarpeeksi. Aina riittävä nukkuminen ei ole helppoa. Edon Maxhuni asuu Hyvinkäällä ja lähtee usein kotoa jo kuuden aikaan aamulla. ”Jos tulen myöhään treeneistä, pitää syödä, pistää kamat valmiiksi, opiskella, venytellä, sitten ehkä avaan vielä television ja sitten katson kelloa, että vitsi, se on yksitoista tai kaksitoista.” Toisaalta, Tuukka Jaakkola heittää väliin, että tv:n katsominen on lepäämistä. Jos ei ole lainkaan ohjelmoimatonta aikaa, väsyy nopeasti.

Koko kesä palloillaan 

Takapihalla yksi pomppii trampoliinilla, toinen ihmettelee sen kyljessä olevia varoituksia. Kuka muka tupakoi hyppiessään? Osa ottaa selfieitä tai kuvia toisistaan ja miettii hashtagejä.

Vaikka koulusta on lomaa, tämä jengi pelaa koripalloa koko kesän. Juttua tehdessä edessä olivat leirit, ja sitten sekä 18- ja 20-vuotiaiden maajoukkueen EM-kisat ja 17-vuotiaiden MM-kisat. Mutta nyt maistetaan pulled pork -leipiä, vartaita ja purilaisia. Koskelainen on kokenut valmentaja ja meritoitunut kotikokki – kolme- ja puolivuotiaan tyttären mielestä maailman paras. Mutta miten joukkue suoriutui ruoanlaitosta? ”Ohjeethan olivat riittävät”, Antti Koskelainen aloittaa, mutta taipuu sitten ansaittuihin kehuihin. ”Erinomaisesti!”

Lue lisää

Nostolistauksessa ei ole tässä yhteydessä mitään listattavaa valituilla parametreillä.