Kotimainen karitsa

Kotimainen karitsanliha on haluttua herkkua, sillä se on mureaa, maukasta ja vähärasvaista. Lammastalouden keskeisimpien toimijoiden kehittämä lammasstrategia tähtää siihen, että vuonna 2015 yli puolet Suomessa syödystä karitsanlihasta olisi kotimaista.

Alle vuoden ikäisenä teurastettua lammasta kutsutaan karitsaksi. Karitsan lihaskudos on hyvin pienisyinen, mutta yli vuoden ikäisellä lampaalla on jo enemmän rasvakudosta. Karitsan liha on aikuista lammasta hienoaromisempaa, vaaleaa ja mureampaa.

Karitsan saatavuus on ollut pitkään niukkaa, minkä takia moni kuluttaja on joutunut varaamaan karitsanlihat (esim. karitsanpaisti ja karitsan kyljykset) pääsiäispöytään jo hyvissä ajoin.

Tavoite: enemmän kotimaista

Kotimaisen karitsanlihan osuus Suomessa syödystä karitsasta on ollut noin viidennes. Suuri osa Suomeen tuotavasta karitsanlihasta on peräisin Uudesta-Seelannista.

Suomen Lammasyhdistys ry:n, ProAgrian lammastilaneuvonnan, MTK:n lammasjaoston sekä lammastalouden yrittäjien kehittämän lammasstrategian visiona on kuitenkin, että vuonna 2015 yli puolet myydystä karitsanlihasta olisi kotimaista.

Yksi tuotannon haasteista on, että lampaiden lisääntymisrytmi on kevätpainotteinen. Ympärivuotinen lihantuotanto ei onnistu, vaikka joissakin lampoloissa (lampaiden ”navetoissa”) karitsoimiskautta pystytään lämmön takia pidentämään. Yhtenä vaihtoehtona olisi kotimaisen karitsanlihan pakastaminen, jolloin sitä voisi tarjota markkinoille monipuolisemmin.

Teurasiästä, hedelmällisyydestä ja roduista

Karitsojen teurasikä vaihtelee neljästä seitsemään kuukauteen. Esimerkiksi suomenlampaan karitsa saavuttaa teurasiän tavallisesti noin puolen vuoden iässä.

Suomenlammas on muita lammasrotuja hedelmällisempi. Karitsoita syntyy keskimäärin 2,7, kun monet muut rodut synnyttävät vain 1-2 karitsaa. Lihan lisäksi suomenlampaasta saadaan villaa.

Suomenlammas on Suomen oma lammasrotu. Suomeen on tuotu myös muita lammasrotuja, joita on risteytetty suomenlampaan kanssa. Tällaisia ovat esimerkiksi Texel, Rygja, Oxford Down ja Dorset.

(Lähteet: Ruokatieto.fi, ProAgria, MTT)