Eletään pellosta

Kun viljelijä katsoo peltoaan, mielessä risteilevät monenlaiset ajatukset. Kävimme neljällä tilalla kysymässä, miksi Suomessa kannattaa viljellä.  

Hannu Mattila, 52, katsahtaa aamutuimaan taivaalle pihallaan Jokioisilla. Aurinkoinen päivä tuntuu tulevan. Antti Matinpojan vuonna 1650 perustamalla tilalla on vielä hiirenhiljaista, vain keittiöstä kuuluu kolinaa. Vaimo Sanna Pietiäinen, 50, on keittämässä kahvia.  

”Kylvin tuon kaurapellon huhtikuun viimeisellä viikolla. Kolme viikkoa kesti ennen kuin nousi pinnalle. Lajike on Viviana Bor. Valitsin sen osittain tunteella. Täällä kävi saksalainen filmiryhmä tekemässä dokumenttielokuvaa tangosta, ja ikimuistettavan ohjaajan etunimi oli Viviane”, Hannu nauraa.

Tasaisesti tuleentunut, ei vihreitä jyviä ja kuultavakeltainen. Siinä merkit, joista tietää kauran olevan valmis.  

”Isäni ei oikein ollut kaurasta innostunut, mutta minä tykkään. Se on helppo ja varma viljellä. On mukava viedä Raision myllylle laadukasta tavaraa.”

Tässä perheessä soi koko ajan. Hannu soittaa kitaraa, ja musiikinopettajana työskentelevä Sanna on tangoprinsessa vuosimallia -97. Nykyään hän esiintyy muun muassa M. A. Nummisen tango-orkesterin kanssa. 

”Meillä on Hannun kanssa humppaorkesteri ja keikkaa riittää. Välillä vaihdamme vakavampaan eli viime viikolla esiinnyimme hautajaisissa. Jokavuotinen traditio on myös säestäminen Forssan mykkäelokuvafestivaaleilla.”

Pellot ja metsät eivät oikein enää riitä elannoksi ja Hannu tekeekin paljon huolto- ja metsätöitä koneillaan muun muassa kunnalle. Sanna toteaa olevansa ylpeä monitaitoisesta miehestään. Hannua naurattaa.

”Siellä koneen kopissa vetäisen kylmänä talvipäivänä pussillisen lämmintä Elovena-puuroa ja mietin, että onkohan tämä meidän maasta.”

Pellolta hiutaleeksi

Raision hiutalemyllyllä Nokialla jokaisesta saapuvasta kuormasta otetaan näyte. Kun laatu on hyväksytty, kuljettaja voi purkaa kuorman ja se ohjataan esipuhdistuksen kautta varastoon.

Ensin kaurasta poistetaan rikkakasvien siemenet, vieraat viljat, surkastuneet jyvät ja kivet. Kuoritulle kauralle tehdään kuumennuskäsittely. Laatu ja säilyvyys paranevat, ja kaura saa pehmeän, hieman paahtuneen ja pähkinäisen maun sekä kauniin värin.

Jäähdytetty kaura leikataan halutun kokoiseksi rakeeksi ennen hiutalointia. Kaura voidaan hiutaloida myös leikkaamatta, jolloin saadaan suurempia ja pidemmän kypsennysajan vaativia puurohiutaleita. Varsinaisessa hiutalointivaiheessa leikattua kauraa höyrytetään, jotta jyvän palasista tulee kestävämpiä. Lopulta lämmin jyvän palanen litistetään hiutaleeksi. Ylimääräinen kosteus kuivataan pois ja kaura lähtee pakkauslinjalle.

Lähde: tuotekehityspäällikkö Otto Kaukonen, Raisio

Suomalaisen työn puolesta

Nostolistauksessa ei ole tässä yhteydessä mitään listattavaa valituilla parametreillä.