Rypsimaan laidassa

Kun viljelijä katsoo peltoaan, mielessä risteilevät monenlaiset ajatukset. Kävimme neljällä tilalla kysymässä, miksi Suomessa kannattaa viljellä. 

Siuntiolaisen Mörsbackan tilan isäntä Fredrik Grönberg, 42, katselee tyytyväisenä puolitoistavuotiaan poikansa Filipin juoksuyritelmiä rypsipellossa.

”Muistan päättäneeni jo ensimmäisellä luokalla, että minusta tulee maanviljelijä. Koko elämä on ollut yhtä harjoitusta siihen, että tekisin tämän kaiken mahdollisimman hyvin. Eihän tämä ole pelkkä ammatti vaan elämäntapa.”

Vaimoonsa Johannaan Fredrik tutustui ammattikorkeakoulussa, kun molemmat opiskelivat agrologeiksi. Nyt tilaa viljellään yhdessä seitsemännessä sukupolvessa.

”Rypsiä ei ole helppo viljellä, se vaatii paljon taitoa. Sato vaihtelee suuresti, ja viljelijöillä ei ole varaa kokeiluihin. Teollisuudessa kotimaiselle rypsille on kysyntää, joten täytyy toivoa, että kiinnostus ja uskallus lajiin kasvaisi.”

Fredrik näkee tulevaisuutensa valoisana ja naurahtaa:

”Vaikka ainahan maanviljelijän pitää vähän valittaa. Mutta ilman muuta me jatkamme valitulla tiellä. Toivottavasti suomalaiset osaavat arvostaa puhdasta kotimaista ruokaa ja haluavat pitää tämän maan pyörimässä.”

Pellolta Keijuksi

Tilalta kuljetuksen jälkeen rypsin siemenet puristetaan öljyksi ja puhdistetaan. Bunge ostaa öljyn ja käyttää sitä mm. Keiju-tuotteiden raaka-aineena Raision margariinitehtaallaan. Pohjoisen kasvuolosuhteet ovat kylmemmät ja päivä pidempi kuin muualla Euroopassa, joten täällä kasvaneessa rypsissä on korkeampi omega-3- pitoisuus.

”Ainoana kotimaisena margariinin valmistajana meille on tärkeää, että kotimaisen rypsin viljelyala Suomessa kasvaisi”, toteaa Bungen markkinointijohtaja Anri Saarinen.

Toivottavasti suomalaiset osaavat arvostaa puhdasta kotimaista ruokaa.

Suomalaisen työn puolesta

Nostolistauksessa ei ole tässä yhteydessä mitään listattavaa valituilla parametreillä.