Onnellisuus syntyy hormonien tasapainosta

Kun koet onnellisuuden tunnetta kokeillessasi jotain uutta, syödessäsi hyvää ruokaa tai viettäessäsi aikaa ystäviesi kanssa, tunteiden takana ovat hormonit, kuten oksitosiini, serotoniini, dopamiini ja endorfiinit. Näitä kutsutaan myös aivojen välittäjäaineiksi.

”Onnellisuushormonit ovat hyvin tärkeitä hyvinvoinnillemme, mutta koen, että jos puhun onnellisuushormoneista, ei mikään hormoni ole yksinään sellainen. Tarvitsemme sopivan cocktailin kaikkia”, toteaa lääkäri Emilia Vuorisalmi.

Onnellisuushormoneita ei kuitenkaan voi annostella kuin vitamiineja purkista, ja jokaiselle sopivin hormonitasapaino on yksilöllinen.

”Hormonit vaikuttavat eri yhdistelmissä eri tavoin. Ongelmia voi koitua, oli jotain hormonia sitten liikaa tai liian vähän. Aivoissa kaikki muuttuu koko ajan, ja tasapaino on siksi tärkein”, Vuorisalmi selventää.

Onko ystäväsi dopamiini- vai serotoniinivoittoinen?

On yksilöllistä, mikä on kunkin ihmisen niin sanottu vallitseva onnellisuushormoni.

Dopamiini ohjaa meitä etsimään uutta. Jos meillä on jokin tavoite, dopamiini piiskaa sitä kohti. Se on sinnikkyyttä ja maaliorientoitunutta käyttäytymistä sekä jännityksenhakuisuutta. Dopamiinivoittoinen hyppää helpommin tyhjän päälle.

”Dopamiinivoittoisille on tärkeämpää, että on unelmia ja vähän jännitystä koko ajan, toiset taas pitävät enemmän järjestelmällisyydestä ja turvallisuudentunteesta”, Vuorisalmi kertoo.

Serotoniinivoittoinen valitsee mieluummin vakaan kuukausipalkkaisen työn ja noudattaa rutiineja.

Onnellisuushormoneista oksitosiini liittyy puolestaan etenkin fyysiseen kanssakäymiseen, mutta myös henkiseen yhteyteen.

”On todettu, että vaikkapa halailu, hieronta tai seksi saa oksitosiinin virtaamaan, mutta myös pelkän silmiin katsomisen on todettu lisäävän oksitosiinin eritystä.

Oksitosiinia yhdessäolosta ja kohtaamisista

Vuorisalmen mielestä onnellisuuden löytämisessä tärkeintä on tunnistaa, mikä hormonit saa liikkeelle. Oli se sitten dopamiiniryöppy kilpaurheilusta, serotoniinia yhteisöllisestä harrastuksesta ja vakaasta parisuhteesta tai oksitosiinia kohtaamisista ystävien kanssa.

”Pidetään kädestä, halataan vähän pidempään tai paijataan lemmikkiä”, Vuorisalmi listaa.

Toisaalta pitäisi huolehtia, ettei hukkaa onnellisuushormonejaan. Esimerkiksi sosiaalinen media syö Vuorisalmen mukaan hormoneilta tasapainoa. Kun Facebookiin laittaa postauksen ja saa siihen tykkäyksiä, hyväksynnän tunne lisää serotoniinin eritystä. Linkkien avaaminen ja uuden tiedon etsiminen puolestaan vapauttaa dopamiinia.

Somesta ei kuitenkaan saa oksitosiinia, mikä tuo nopeasti uudelleen levottoman olon. Pian on lisättävä uusi postaus ja avattava uusi linkki.

Rankka juhlinta viikonloppuna voi yhtä lailla tyhjentää hyvän olon hormonivarastomme, mistä seuraa juhlaillan jälkeinen ahdistava ja masentava olo. Stressihormonit, kuten kortisoli, leikkaavat myös onnellisuushormoneja. Samoin unenpuute heiluttaa niiden tasapainoa.

Antaisitko lahjaksi onnellisuushormoneja?

Miten sitten onnellisuushormoneja voisi kietoa lahjanaruun ja antaa ystävälle? Jälleen Vuorisalmi muistuttaa, että lahjan pitäisi olla juuri tietylle ystävälle oikea.

”Usein annan vinkiksi miettiä, mitä on lapsena rakastanut tehdä, koska silloin yleensä intuitiivisesti tehdään oikeita asioita.”

Vaikkapa jokin elämys, joka koetaan yhdessä, tai hemmotteleva ja rauhoittava hoito.

Perinteiset lahjat ovat olleet omiaan lisäämään onnellisuushormoneja. Suklaa vapauttaa endorfiineja ja dopamiinia. Jokin hemmotteleva tuote, kuten suolakylpy puolestaan auttaa oksitosiinin vapautumisessa.

Myös aineeton lahja voi antaa aimo annoksen onnea. Jos ystävä asuu kaukana, voi puhelu olla oiva hyvän olon hormonipaukku.

Pelkästään se, että muistuttaa olevansa läsnä, voi riittää. Vielä parempi, jos Facetime-puhelulla näkyviin saa äänen tueksi kasvot tai jos ystävän voikin yllättää vierailulla.

Juttu on julkaistu alun perin Hehku-ketjun verkkosivulla.