Lasten makusatu: Mansikat uimaretkellä

Max laiskottelee rannalla

– Tämäpä on poikaa, huokaisee Max tyytyväisenä oikaistessaan itsensä rantapyyhkeelle.

Maisa viilettää vauhdilla kohti rantaa. Pärskis ja loiskis, hän hyppää laiturilta pommin lampeen. Manna sen sijaan viivyttelee vielä rantaviivalla kastaen pelkästään varpaat.

– Hui, tämähän on kylmää, hän kiljahtaa.

Maisa ui jo selkää keskellä lampea ja polskii roiskeita Mannaa kohti.

– Höpsistä, tämähän on lämpöistä kuin linnunmaito, Maisa naurahtaa ja sukeltaa kuperkeikan pinnan alla.

Hetken empimisen jälkeen Mannakin pulahtaa uimaan.

– Max, tule mukaan, huutavat tytöt yhdestä suusta.

Max kohottaa päätään laiskasti ja kurkkaa aurinkolasiensa yli.

– Äh, en minä jaksa. Tukkakin menee huonosti. Jospa kylven tällä kertaa vain auringossa.

Taikasana tepsii

Tytöt kärttävät Maxia liittymään seuraan, kunnes keksivät, mikä takuulla tehoaa kilpailuhenkiseen veljeen.

– Järjestetään uimahyppykilpailu!

Kilpailu. Tuo taikasana saa Maxin ponnahtamaan ylös pyyhkeeltään ja salamana tyttöjen seuraan laiturille. Kaikki kolme mansikkaa hyppivät voltteja, kieppejä ja pommeja riemusta kiljahdellen.

– Kymmenen pistettä! hihkuu Manna, kun Max pärskäyttää komean pellehypyn lampeen.

Kaikilla on niin hauskaa, etteivät he enää edes muista, että kyseessä piti olla uimahyppykilpailu.

Pilvenhattaroita ja päiväunia

Hyppelyn jälkeen pienten mansikoiden vatsat kurnivat. Onneksi äiti oli aamulla pakannut mukaan koko korillisen maukkaita voileipiä ja mehua.

Eväshetken jälkeen Max pötkähtää voipuneina rantapyyhkeelle katselle taivaalla lipuvia pilvenhattaroita.

– Katsokaa tytöt, tuolla on laukkaava aasi! Ja tuolla taas parrakas mies!

Manna ja Maisakin käyvät pitkäkseen pyyhkeille tähyilemään taivaalle pilvien muodostamia kuvioita. Lepohetki rannalla on paikallaan riehakkaan päivän jälkeen.

– Välillä on hyvä vain katsella pilviä ja olla murehtimatta turhia, hän mumisee haukotellen silmien painuessa kiinni.