Lasten makusatu: Mikä sai pikkunakin nauramaan?
Julkaistu 17.4.2018”Ei, en kyllä tule nakkikeittokylpyyn!” kiljaisi pikkunakki. ”Vedessähän voi olla piraijoita, haikaloja ja kaikkia piikikkäitä merihirviöotuksia!”
Pikkunakki oli katsonut vähän turhankin jännittävän luontodokumentin ja oli nyt täysin vakuuttunut kylpyveden vaarallisuudesta. Äitinakki ja isänakki yrittävät parhaansa mukaan tyynnytellä, mutta pikkunakin silmistä oli luettavissa vain yksi sana: EI.
Kuti-kuti, nakkivarpaat
Isänakki yritti houkutella pikkuista jopa puhaltamalla keittoon hilpeitä kuplia ja sepittämällä lyhyen runonpoikasen:
"Kun kylpyveteen kapsahtaa nakki, iloitsevat kaikki koalat, strutsit – jopa jakki!
Eihän tämä olekaan pelottavaa tai hurjaa, lähinnä mukavaa eikä ainakaan yhtään kurjaa.
Pian opittiin myös kylpyveden salat: nakkivarpaita kutittelevat porkkanapalat ovatkin herttaisia kuin värikkäät kultakalat!
Oi, tätä lämpimän veden huumaa, pikkuinen nakki jo hymysuin tuumaa."
Nakkikylpy naurattaa!
Pikkunakki otti pienen askeleen lähemmäs nakkikeittokylpyä, mutta empi vielä selvästi. Äitinakki totesi lempeän kannustavasti: ”Kultaseni, sinun ei tarvitse tulla kylpyyn, jos et halua. Mutta täällä lämpimässä, porkkanapalojen kutituksessa, on kyllä aika mukava köllötellä.”
Pikkunakki mietti vielä hetken, rohkaisi sitten mielensä ja kastoi arasti nakinnypykkänsä veteen. Ja odotti… Keittovesi pysyi tyynenä, ei havaintoakaan piraijoista tai muista meriotuksista.
Kuului vain plumpsis, kun nakinpoikanen pulahti nakkikeittokylpyyn. Pikkunakin kasvoille levisi valtaisa hymy, ja hän hihkaisi: ”Tämähän on iiiiiihanaa, hah-hah-hah-hah-haaa!” Niin pikkunakki voitti pelkonsa ja sai palkkioksi maailmankaikkeuden makeimmat naurut.