Lasten makusatu: Pääsiäisen suuri munaus
Julkaistu 27.4.2018Kananmunakaverukset Kerttu, Kalle ja Kisu päättävät laittautua koreaksi kevään juhlaa varten. Mutta kuinka käy, kun yksi kaveruksista alkaa diivailla ja koristelusta tulee riitaa?
Kerro, kerro kuvastin, ken on heistä kaunehin..
Kananmunakaverukset Kerttu, Kalle ja Kisu päättävät koristella itsensä värikkääseen juhla-asuun pääsiäisen, kevään odotetuimman juhlan koittaessa. He kaivavat askartelulaatikon perukoilta vesivärit, pensseleitä ja muita tarvikkeita munien koristeluun.
”Minä minä minä”, hihkuu Kisu ja haalii kaikki värit itselleen.
”Et sinä voi ottaa kaikkia. Jätä meillekin jotain”, mutisee Kalle ääni väristen, mutta Kisu vain tuhahtaa ja nappaa vielä hilepurkinkin Kallelta jatkaen pynttäytymistä.
”Kisu, nyt et kyllä ole kovin reilu kananmuna”, toruu Kerttu ojentaen oman pensselinsä nyyhkivälle Kallelle.
”Pyh ja pah, minä olen kaikista kaunein muna!” riemuitsee Kisu peilatessaan lopputulosta kattilan kyljestä. ”Sitä paitsi Kalle, ei poikien kuulu edes koristautua!”
Kisu jatkaa ulkonäkönsä ihastelua eikä lainkaan huomaa pahoittaneensa ystävänsä mielen. Kerttu ja Kalle lopettavat koristelun apeina.
”No mikä teille nyt tuli? Te olette ihan mälsiä munia! En varmasti leiki enää teidän kanssanne vaan etsin uusia, viileämpiä kavereita”, tuhahtaa Kisu ja kääntyy kannoillaan.
Uusia ystäviä etsimässä
”Minä olen keittiön kaunein muna”, Kisu rallattelee matkallaan. Hän kurkistaa munakennoon, missä näkee joukon maalaamattomia kananmunia.
”Höh, tavismunia”, Kisu puuskahtaa ja jatkaa matkaansa.
My öskään rairuohon joukossa ei näy uusia ystäväehdokkaita. Ainoastaan pari liikkumatonta pääsiäistipua.
”Ehkäpä uudet ystäväni piileskelevät tulppaanien seassa”, Kisu pähkäilee ja päättää oitis kiivetä katsomaan.
Hän kipuaa ja kapuaa aina vain korkeammalle, mutta ketään ei näy.
Äkkiä Kisu kauhistuu. Hän on kivunnut niin korkealle tulppaanikimppuun, että päätä huimaa eikä hän uskalla enää palata samaa tietä alas.
”Täältä ei meikämuna pääse ehjin kuorin alas ilman ystävien apua.”, hän toteaa.
Hädässä ystävä tunnetaan
”Kerttu ja Kalle, auttakaa!” pinteeseen jäänyt Kisu huhuilee.
”Olen jumissa tulppaanikimpussa enkä pääse omin avuin alas ilman, että hajoan tuhanneksi säpäleeksi.”
Hetken huhuilun jälkeen Kerttu ja Kalle kiiruhtavat paikalle. Kun he näkevät, millaiseen pulaan heidän ystävänsä on joutunut, he ryhtyivät tuumasta toimeen. Askartelulaatikosta löytyy pussillinen värikkäitä höyheniä, jotka he levittävät tulppaanikimpun juurelle pehmikkeeksi.
”Hyppää, Kisu! Höyhenet kyllä pehmentävät alastulon.” Kerttu kannustaa.
Kisu laskee kolmeen ja hyppää. Viuuuh, hän liitää ilmassa kunnes tömähtää pehmeästi höyhenpedille. Suurimmasta säikähdyksestä selvittyään Kisu halaa ja kiittää ystäviään, jotka kiirehtivät apuun.
”Kiitos Kerttu ja Kalle! Antakaa anteeksi, että olin ihan tyhmä muna ja solvasin teitä. Tämä oli kyllä pääsiäisen suuri munaus! Olette parhaat kaverit, mitä kananmunalla olla voi.”
Ja näin ystävykset sopivat riidan. Anteeksipyynnöksi Kisu vielä maalaa ystävilleen pääsiäisen hienoimmat ja värikkäimmät koristelut.