Lasten makusatu: Perunanuorukainen ja juhannusyön taika

Rakastaa, ei rakasta…

”Rakastaa, ei rakasta, rakastaa, ei rakasta, rakastaa”, laskee perunanuorukainen kaihoisasti päivänkakkaran lehdistä. ”Voi, kunpa löytäisin herttaisen perunaneidon, jota voisin kutsua omakseni”, huokaa nuorukainen sydän rakkaudenkaipuusta pakahtuen.

Kaksi vanhaa perunamuoria kuulevat nuorukaisen murheen. Sinistä lankaa kehräten toinen huikkaa ohimennen neuvon: ”Laitahan, poikaseni, seitsemän erilaista kukkasta nyt juhannusyönä tyynysi alle, niin tuleva puolisosi tulee uneesi tervehtimään sinua.”

Perunanuorukainen on ratketa riemusta: ”Kiitos tuhannesti, muori! Lähden heti keräämään kukkia!”

Juhannusyön taika

Illan tullen nuorukainen ei malta odottaa nukahtamista. Hän asettelee seitsemän eriväristä kukkasta huolellisesti tyynynsä alle ja käy yöpuulle.

”Kukakohan kauniista perunaneidoista ilmestyy uneeni? Ehkäpä naapurin iloinen Rosamunda, taiteellinen Van Gogh tai lempeä Puikulaperuna kaukaa pohjoisista.” Haaveileva hymy huulillaan perunanuorukainen astuu unimaailmaan…

Perunanuorukainen seisoo kauniilla kukkaniityllä. Linnut laulavat, ja sateenkaaren kanssa kilpaa loistavat perhoset tervehtivät nuorukaista.

Takaa kuuluvat askeleet saavat perunanuorukaisen kääntymään. ”Mi-mi-mitä, onko toinen teistä morsiameni?” hihkaisee nuorukainen niin hämmästyneenä nähdessään kaksi kalaa, että on kupsahtaa kokonaan kumoon.

”Ei, nuorukainen hyvä, ei toki! Me olemme hyviä haltiattaria ja tulimme auttamaan sinua lemmittysi löytämisessä”, hihittelee kaksikko selvästi tyytyväisenä sisääntulostaan aiheutuneesta hämmennyksestä.

Haltiattaret Sininen Sintti ja Satumainen Silakka

”Minä olen Satumainen Silakka, ja tämä tässä on Sininen Sintti. Voit kutsua minua myös Salaperäiseksi Silakaksi. Tai Sielukkaaksi Silakaksi. Suloiseksi… ei kun Suurenmoiseksi Silakaksi!”

”No et kyllä ainakaan ole Sanaton Silakka. Ennemminkin Suulas Silakka”, napauttaa Sininen Sintti ja jatkaa: ”Tämä on nuorukaisen uni, joten eiköhän keskitytä häneen.”

”Toki, toki”, myhäilee Satumainen Silakka ja avaa Juhannusyön taikaoppaan. ”Ensin katsomme kaivoon. Siellä näet tulevan puolisosi kuvajaisen.”

Nuorukainen rientää innoissaan kaivolle, kurkistaa alas, mutta mitään ei näy. ”No, voi, voi, voi”, sanoo Sininen Sintti topakasti luoden Silakkaan merkitsevän katseen. ”Annahan kun minä katson taikaopasta. Hetkinen vain. Ahaa, kas tässä. Morsiamesi on sitomassa saunassa vihtaa. Saunaan siis!”

Ja niin perunanuorukainen juoksee läheiseen savusaunaan ja huhuilee sisään. Mutta perunaneito ei ole sielläkään. Pettyneenä nuorukainen kääntyy haltiattarien puoleen: ”Mitä me nyt teemme?”

Kaksikko tutkii kuumeisesti suven loitsuja ja taikoja. ”No, niinpä tietysti”, toteaa Sininen Sintti surullisena. ”Olisihan se pitänyt arvata”, jatkaa Satumainen Silakka. ”Et tainnut muistaa pukea nukkumaan käydessäsi vasenta sukkaa väärin päin. Tietenkään juhannusyön lemmentaika ei toimi ilman sitä...”

Unien kukkaniityllä

Perunanuorukainen säpsähtää hereille ja katsoo heti jalkopäätyyn: molemmat sukat ovat kuin ovatkin puettu oikein päin. Surullisin mielin nuorukainen lähtee aamukävelylle.

Pian hän on kauniilla kukkaniityllä, jossa linnut laulavat, ja sateenkaaren kanssa kilpaa loistavat perhoset tervehtivät nuorukaista...

Takaa kuuluvat askeleet saavat perunanuorukaisen kääntymään. Nuorukainen ei ole uskoa silmiään, kun hänen edessään seisoo maailman kaunein perunaneito.

”Hei! Täällä on aivan ihania kukkasia”, huudahtaa perunaneito iloisesti, sylissään hämmästyttävän tutunnäköinen kukkakimppu.

Perunanuorukaisen kasvoille leviää onnellistakin onnellisempi hymy. ”Se toimi sittenkin.”