Lasten makusatu: Puutarhamarjojen torikokous

Oli varhainen kesäsunnuntai. Puutarhan asukit heräilivät lempeässä aamuauringonpaisteessa. Linnut sirkuttivat iloisina, ja perhoset oikoivat nautiskellen siipiään.

Lopulta myös mansikkapenkin suunnalta kuului heräämisen ääniä. Mansikka haukotteli autuaasti suutaan maiskutellen. Hän käänsi hieman laiskasti kylkeään ja mutisi käsi dramaattisesti otsallaan: ”Voi aamu, miksi olet jo täällä? Vetäkää verhot eteen! Sammuttakaa valot! Tämä mansikka tarvitsee lisää unta…”

Kun kukaan ei reagoinut mansikan voivotteluun, hän nousi silmiään hieroen istumaan. ”Pieni aamukävely puutarhassa virkistää niin sielua kuin mieltäkin. Kohti kukkapenkkiä, sieltä kuulee aina parhaat aamujuorut”, hihkaisi mansikka ja nappasi lierihatun päähänsä.

Mansikan hurja havainto

Mansikka taapersi tomerasti eteenpäin ja huikkasi hyvät huomenet sinne tänne. Mansikka ei kuitenkaan päässyt edes kukkapenkin kohdalle, kun hänen silmänsä rävähtivät lautasen kokoisiksi: ”Mi-mi-missä kaikki mustaviinimarjat ovat?”

Kaikki mustaherukat olivat todellakin kadonneet – koko viinimarjapensas ammotti tyhjyyttään! Ennen kuin mansikka ehti edes tiedustella muilta tapahtuneesta, hän jolkotti jo pää kolmantena jalkana kohti toria. ”Tällainen skandaali on kerrottava kaikille ja heti!”

Missä mustaherukat ovat?

Mansikka saapui puuskuttaen torille ja kutsui puutarhamarjat kuulemaan tapahtuneesta. Ja niin mansikka kertoi aamuisista havainnoistaan – tarinaa tietysti hieman mehustaen.

”Koko puutarha nukkui sikeästi, kun kuulin sen: paljon pieniä ja nopeita askeleita! Nousin ylös ja hiivin katsomaan, mitä ihmettä tapahtui. Etenin hiljaa kuin villikissa viidakossa. Viinimarjapensaan kohdalla näkyi jotain kummaa kuhinaa. Lähestyin pensasta ja olin juuri saavuttamassa täyden näköyhteyden, kun minut tuupattiin kumoon. Menetin tajuntani. Kun heräsin, koko puutarhan väki oli kerääntynyt järkyttyneenä ympärilleni: mustaviinimarjapensas ammotti täysin tyhjänä!”

”Ammotti tyhjänä? Ei marjan marjaa koko pensaassa?” kiljaisivat vadelmat kauhistuneina yhteen ääneen. ”Ai kamalaa, mitä mustaviinimarjoille on oikein voinut tapahtua?”

Koko tori kohisi. Kaikki heittelivät ehdotuksia mustaviinimarjojen kohtalosta. ”Heidät on kaapattu!” huusi raparperi värisevällä äänellä. ”Linnut ovat syöneet heidät”, ehdotti yksi mansikoista. ”He ovat muuttaneet Ruotsiin”, kuului kauempaa. ”He ovat lähteneet seikkailemaan – lensivät rakentamallaan raketilla kuuhun”, arvaili punaviinimarja.

”Tuskinpa tässä mitään suurempaa draamaa on tapahtunut”, murahti nurkassa jurottava karviainen. ”Ovat kuitenkin lähteneet naapurikylään sukuloimaan. Tai sitten piileskelevät vajan takana hihittelemässä.”

Pensasmustikka selvittää mysteerin

Mansikka oli tyytyväinen herättämästään kiivaasta keskustelusta. Heittääkseen vielä lisää vettä myllyyn hän huikkasi kauempana seisovalle pensasmustikalle: ”Mitäs sinä tuumit mustaviinimarjojen kohtalosta?”

Pensasmustikka asteli mansikan viereen, kröhäisi kuuluvasti ja selitti rauhallisella äänellä: ”Mustaviinimarjoilla on kaikki hyvin, heistä on tehty herkullista mustaherukkamehua talven varalle. Mustaherukat asuvat nyt kauniissa lasipullossa. Heidät poimittiin varhain tänä aamuna – mansikan vielä nukkuessa.”

Marjayhteisö kohahti. Myös mansikka meni hetkeksi hämilleen, mutta myhäili jo pian tyytyväisenä. Hän nosti lierihattuaan hymyillen ja kumarsi kuin teatteriyleisölle. ”Eipähän ollut kellään tylsä sunnuntaiaamu!”