Maukas karviainen

Maukas karviainen

Karviainen on monipuolinen marja, joka maistuu hyvältä sellaisenaan ja on maukas lisä moneen. Karviaisen satoaika on elokuussa.

Keltainen, vihreä ja punainen karviainen

Karviaislajikkeita on kelta-, vihreä- ja punamarjaisia ja lajikkeiden maku on erilainen. Kellertävä karviainen on aikainen makea lajike, jonka runsas sato kypsyy elokuun alkupuolella. Marjat ovat suuria ja vihreänkeltaisia. Koska kuori on ohut, ylikypsät marjat halkeilevat helposti. Punertavat ja vihreät karviaiset ovat happaman makuisia, mutta ne ovat kuitenkin meheviä ja pehmeänmakuisia marjoja. Punertava karviainen on myöhäisempi, paksukuorinen lajike, jonka runsas sato kypsyy noin viikon myöhemmin kuin kellertävän karviaisen. Marjat ovat keskikokoisia, tummanpunaisia ja maultaan erityisen happamia.

Karviaisen käyttövinkit

Karviainen on ainoa marja, joka maistuu parhaimmalle hieman raakana. Ylikypsänä karviainen menettää sille ominaisen happamuutensa. Muista marjoista poiketen karviainen jatkaa kypsymistään poimimisen jälkeen ja tämä seikka kannattaa ottaa huomioon satoa korjatessa sekä marjan säilömisessä. Karviainen kestää huoneenlämmössä hyvänä muutaman vuorokauden, jääkaapissa noin viikon verran ja pakastimessa noin puoli vuotta.

Karviaiset maistuvat erinomaisesti sellaisenaan tai jälkiruoissa. Karviaisesta voi valmistaa helposti mehua. Hapanimelä karviainen sopii mainiosti hilloihin, hyytelöihin, marmeladeihin, makeisiin piirakoihin sekä rasvaisten kala-, lintu- ja liharuokien lisukkeeksi. Mausteisen makea karviaismarjachutney sopii esimerkiksi grilliruoan lisukkeeksi. Marjat voi myös pakastaa soseena tai sokeriliemessä kokonaisena. 

Tiesitkö tämän karviaisesta?

Karviainen on herukoiden sukuun kuuluva marjapensas, jonka alkuperäinen esiintymisalue on Euroopassa ja Aasian länsiosissa. Karviainen tuotiin Suomeen 1600-luvun lopulla jolloin sen viljely oli suosittua koko Euroopassa. 1900-luvun alkuun saakka karviainen oli suosittu kotipuutarhojen marja, mutta vahingossa Amerikan mantereelta tuotu tauti, karviashärmä, tuhosi eurooppalaisen karviaisen. Karviaisten pelastamiseksi Yhdysvalloista tuotiin taudille vastustuskykyisiä lajikkeita. Tästä syystä monet nykyään viljeltävät lajikkeet ovat amerikkalaisten ja eurooppalaisten marjapensaiden risteytyksiä.

Suomessa tärkeintä karviaisen viljelyaluetta ovat Itä- ja Keski-Suomi, mutta karviainen kasvaa viljeltynä lähes koko maassa Rovaniemen korkeudelle asti. Karviaispensaat tarvitsevat runsasmultaisen maan. Kasvupaikan tulee olla myös valoisa, ilmava ja avoin, jotta karviaishärmän vaara jäisi vähäiseksi. Tavallisesti karviaismarja kasvaa pensaana, mutta se voidaan leikata myös puun muotoon.

Karviaispensas tarvitsee hyvin vähän hoitoa ja tuottaa silti säännöllisesti runsaan sadon. Verrattain hidaskasvuinen pensas on vain noin metrin korkuinen ja sitä tarvitsee leikata vähän. Se onkin onni, sillä karviaisen oksat ovat piikkiset. Syvemmän ja laajemman juuriston ansiosta karviainen kestää kuivuutta paremmin kuin herukat.

Kokeile näitä

Sinua saattaisi kiinnostaa