Paistia ja pihviä suomalaisittain

Pihvikarjalla tarkoitetaan liharotuisia nautoja, joita kasvatetaan lihantuotantoa varten. Pihvilihaksi saa kutsua sellaisen naudan lihaa, jonka perimästä vähintään kolme neljäsosaa on liharotua. Ravinnolla ja elinympäristöllä on merkittävä vaikutus lihan makuun ja koostumukseen. Lihakarja viihtyy ulkoilmassa läpi vuoden, ja ne saavat talvisinkin liikkua vapaina pihatoissa.

Suomen yleisimmät pihvikarjarodut

Suomessa yleisimmin kasvatettuja lihakarjarotuja on seitsemän:

• Herefordissa arvostetaan sen rauhallista luonnetta ja sitä, että se viihtyy vaatimattomammissakin oloissa. Perinteiset Herefordit ovat punaruskeita valkoisin merkein. Herefordeilla on usein myös valkoinen pää.
• Highland Cattle on vaatimaton ruoan ja suojan suhteen. Väritys on monenkirjavaa aina mustasta tiikerijuovikkaaseen asti. Rodulla on melko pitkä karva ja komeat sarvet.
• Charolaita kasvatetaan ison kokonsa ja nopean kasvunsa takia. Rodun väritys on valkoinen tai kellertävän valkoinen.
• Limousinin liha on mureaa, hienosyistä ja vähärasvaista Väritys on kullanruskea.
• Aberdeen Angus on musta tai harvemmin punainen, sarveton. Sen liha on kauniisti marmoroitunutta ja maukasta.
• Simmentalin liha on vähärasvaista ja rotua kasvatetaan erityisesti emorotuna, sillä hyvänä maidontuottajana vasikoiden vieroituspainot ovat erinomaisia. Väriltään eläimet ovat valkoisen ja ruskean kirjavia.
• Blonde d’Aquitane on melko uusi liharotu Suomessa, ja sitä kasvatetaan yleensä korkean teurasprosenttinsa takia. Sen väri vaihtelee kermanvaaleasta ruskeaan.

Lähde: Pihvikarjaliitto