K-kaupassa
Luovuimme 1.8. Internet Explorer -selaimen tuesta. Parhaan käyttökokemuksen saamiseksi suosittelemme vaihtamaan johonkin seuraavista Mozilla Firefox, Safari, Google Chrome tai Microsoft Edge.
Ruokareportaasi: 1. kolumni

Ruokareportaasi: 1. kolumni

Riku Rantala kannustaa kolumnissaan pelastamaan suomalaisen ruoan.

Kerran Jamaikan maaseudulla tapasimme miehen, joka oli viljellyt tomaatteja. Nimenomaan oli – ei viljellyt enää.

Nyt Fred oli yksi niistä monista työttömistä, joka yritti pysytellä leivän syrjässä kaupustelemalla, siis operoimalla epävirallisessa taloudessa. Istahdimme alas, joimme kupposet maailmankuulua Blue Mountain -kahvia ja kysyimme, mitä tapahtui.

“Katsokaa mitä tän seudun isoimman kaupungin, Port Antonion toreilla ja supermarketeissa myydään. Amerikkalaisia tomaatteja. Ja niin halvalla, että mä en pysty mitenkään kilpailemaan hinnassa. Ne on huonompia tomaatteja kuin mun, mutta minkäs teet, kun jengi ostaa halvempaa tuontikamaa”, Fred sanoi.

Olimme äimän käkinä. Miten ihmeessä käsipelillä omalla pellollaan vihanneksia viljelevä perhe, joka ei tavoittele perustoimeentuloa kummempaa katetta, ei muka pysty hintakilpailuun?

“Tehoviljely, vientituet ja meikäläinen korruptio”, kuului Fredin avauslause, jota seurasi puolen tunnin luento. Monimutkaisiin ongelmiin on harvoin yksinkertaisia vastauksia.

madventures riku ja tunna 2 Kuva: Sami Levo © Gimmeyawallet Productions

Fredin kohtaaminen tuli mieleeni, kun ryhdyimme Tunnan kanssa K-ruokakauppiaiden ehdotuksesta tutustumaan suomalaisten ruoantuottajien tilanteeseen.

Hyvin nopeasti meille selvisi, että suomalainen ruoantuotanto on myllerryksessä – jotkut puhuvat jopa kriisistä. Kasvava joukko viljelijöitä ja tuottajia on joutunut lopettamaan hommat kokonaan. Töitä on paljon, mutta ne eivät aina enää elätä: on hintakilpailtava helpommissa oloissa tuotetun tavaran kanssa.

Asia olisi simppelimpi, jos kyseessä ei olisi juuri ruoka, jokapäiväinen leipämme. Suurta osaa hyödykkeistä kannattaakin tuottaa siellä missä se on tehokkainta. Mutta ruoan suhteen näin ei ole, kaikissa itsenäisissä valtioissa tarvitaan kotimaista ruokaketjua pellolta ruokapöytään asti.

Kun Länsi-Euroopassa viimeksi koettiin nälänhätä, se tapahtui Suomessa. Tuntuu äärimmäisen kaukaiselta, että nykyisen, maailman monilla mittareilla vähiten epäonnistuneen valtion (jossa asuu maailman tutkitusti onnellisin kansa) väestöstä kuoli 150 vuotta sitten nälkään melkein kymmenesosa.

Pelkän tuontiruuan varassa emme selviä tulevaisuudessakaan. Miettikääpä vaikka tilannetta, jossa kesän 2018 kaltainen Lucifer-helleaalto aiheuttaisi kuivuutta ja heikentäisi ruoantuotantoa Euroopassa laajemminkin. Tai tilannetta, jossa Itämerellä syntyisi sotilaallinen kriisi, joka lamauttaisi rahtiliikenteen.

Kumpikaan ei ole mahdotonta – sään ääri-ilmiöt ovat ilmastonmuutoksen myötä lisääntyneet, ja kylmän sodan asetelmien paluusta varoitti äskettäin presidentti Sauli Niinistökin.

Vaikka Suomi ei ole Jamaikan kaltainen köyhä, huonosta hallinnosta kärsivä banaanivaltio, ei täälläkään ole ruoantuottajien ahdinkoon mitään yksinkertaisia ratkaisuja. Paitsi että yksi varma keino tilanteen helpottamiseksi on, ja sen voisi ottaa heti tehokkaampaan käyttöön: rupeamme syömään enemmän Suomessa valmistettua ruokaa.

Kyselytutkimuksissa haluamme kaikki ehdottomasti suosia kotimaista, lähellä tuotettua, puhdasta ja turvallista ruokaa. Tämä pitäisi meidän vielä pitkän työviikon jälkeen kaupan hyllyllä, väsyneet lapset käsipuolessa ja hintalappuja tuijotellessa muistaa.

Minä lupaan nyt yrittää parhaani, yritä sinäkin! Tuetaan valinnoillamme kotimaista ruoantuotantoa - ennen kuin se on liian myöhäistä.

madventures riku ja tunna Kuva: Sami Levo © Gimmeyawallet Productions

Riku Rantala, 44, on kirjailija ja tv-tuottaja, joka on yhdessä Tunna Milonoffin kanssa ollut hulluna ruokaan mm. Madventures- ja Mad Cook -sarjoissa sekä monissa tietokirjoissaan.