Mummobussilla koko kylä kauppaan

Rinteen veljesten kauppiaan Reinon suvussa on kauppiaita viidessä polvessa. Historia kertoo, että suvussa on vuoden 1850 aikaan ollut ensimmäinen kauppamies. Paljon on ehtinyt tapahtua niin hänen kuin hänen isoisoisän kauppiasuran aikana.

"Meillä on isoisä laittanut taikka isä laittanu ensimmäisen kauppa-auton toimintaan vuonna 1924 ja alkoi sillä kuljettaa ihmisiä ja tavaraa. Siihen aikaan ajettiin Viirinkylänän, Viirinkylään tuli laiva ja siitä sitten Auttiin ja takaisin. Se oli semmonen kuorma-auto, jossa voi myös kulkea ihmiset.

Sitten laitettiin kauppoja tänne lähikylliin. Sitä ennen oli yksi auto, kaksi autoa ja sitten ostettiin konkurssiin menneen linja-autofirman linjat ja linja-autot ja isoisä alkoi sitten liikennöitsijäksi. Toiset sisarukset pyöritti niitä kauppoja. Niitä oli viis sisarusta.

Myymäläautotoiminta on ollu meijän suvun käytössä 33 vuotta. Ja sitten sillon, kun alkoi ne kyläkaupat loppumaan niin niillä kolmella myymäläautolla meni aikataulut niin pitkäksi, että ne saatto tulla yöllä kahen aikaan reissusta. Niin me sitten siinä vaiheessa huomattiin, että laitetaan mummobussi. Että tästä lähikylältä vedettiin sillä linja-autolla, se oli iso linja-auto alussa, niin veettiin ne asiakkaan tänne kiinteään kauppaan ja myymäläautolinjat saatiin lyhentää ja sitä kautta helpottaa myymäläautojen toimintaa."

Siinä on monenlaista mummoo ollu kyydissä

"Mummobussia on nyt ajettu 46 vuotta, laskettiin että tuossa että noin 1 200 000 kilometriä on tätä mummobussia ajettu tämän 46 vuoden aikana.

Aluksihan se vähä tuntu, että onkohan tuommonen minkään arvonen. Mutta varsinkin nykysin kun tuntuu, että kyläkaupat loppuu niin sen arvostus on noussu ylös. Ja jopa nämä kyläkaupat alkaa olla hyvässä arvossa, että jokainen ymmärtää, että kun täältä on 76 kilometriä Rovaniemelle ja yks samanlainen kyläkauppa on tuossa puolessa välissä. Sitten se vasta makkara maksaa, kun sen lähtee vasiten hakkeen tuolta Rovaniemeltä, vaikka kuinka halvalla sais ja niin halvalla ne ei myy että se ei tulis kalliimmaksi kun meijän kaupassa. Ja sitten se on lähellä, nopeasti saatavilla.

Että kyllä se tätä kyläyhteisöä kaipaa tämä. Se on niinku yhteisöllisyyttä lissääpi ja sitä kokonaisuutta parantaapi.

No se on aika monelle nyt sitten kun on nähty minkälaista se elämä on niin sehän on kohokohta, kun kaks kertaa viikossa pääsee käymään kaupassa, missä on muita samassa asemassa olevia ihmisiä ja yleensä se huumorikin on semmonen mukava, että keventää kaikki asiat mitä on.

Mutta se yksikin mummo jonka vein ensin tuonne 15 kilometrin päähän ja kannoin tavarat sisälle ja seuraavaksi kannoin sen mummonkin sisälle, kun se ei jaksanu enää mennä muuten kotia ja sitten vanha isäntä sano, että sekun tekkeen kun nuori mies kantaa ja kahen viikon päästä kuoli, että oli niinko sillälailla viimeset ajat kysymyksessä. Se oli jo sillon tais olla 90 tämäkin mummo, jolle kävi tämmönen tilanne."

Isoisoisän vaatimus pojille

"Pahinta on se, että monikin varsinkin tämän ikäset kauppiaat sanoo, että kyllä minä tämän tiiän minä oon 50 vuotta tämän tehny. Siihen mie sanon, että mie oo 50 vuotta muuttanu koko ajan tätä ommaa tekemistä, ettei se koskaan ole valmis tämä homma.

Isoisän isä on opettanu että asiakkaita ei saa koskaa pettää. Ja se on kulkenu, että esimerkiksi meillä kotona opetettiin aina, että koskaan ei saa tehä väärin asiakkaalle. Jos tulee virhe, se pittää ehottomasti korjata varsinkin, jos se virhe tulee omassa päässäe. Sillä se luottamus saahaan. Käytännön toteutus on kaikken tärkein."