Tulikoe autiomaassa

Ruokaseikkailun toisena päivänä nousimme ylös hyvissä ajoin ennen aurinkoa, sillä edessä oli jopa näihin olosuhteisiin nähden poikkeuksellinen päivä. Tarkoitus oli ajaa noin viiden tunnin matka Sydneystä länteen ja kokea, miltä tuntuu rakentaa nuotiopaikka keskelle kuuminta autiomaata.

Pitkän ajon helpotukseksi matkan varrella vierailtiin vihannesfarmilla, jonka omistaja, jenkkityylisen leveästi hymyilevä Frank, esitteli meille suuria tiluksiaan keskellä upeaa vuoristomaisemaa. Pääasiassa salaattia, maissia ja erilaisia kaaleja kasvattava kuuden lapsen isä viljelee tilallaan koko vuoden ympäri, ja kuljettaa sadot Sydneyn markkinoille kaupunkilaisten kulutettavaksi. Koko perhe auttaa miestä tilanhoidossa, ja tyttäret olivat tälläkin kertaa kaalipellolla uurastamassa. Todellista lähituottajakulttuuria Aussie style!

Vaikka farmilla töitä tehdäänkin ympäri vuoden, ei stressi miehen päätä pakottanut. Ainut vaara vihannesten kaitsemisessa olivat maailman vaarallisimpiin matelijoihin lukeutuvat ruskeakäärmeet, jotka viihtyvät kaalipellon pientareilla aurinkoa piilossa. Kun Frank sitten pyysi minuakin pellolle tuoreita kaaleja poimimaan, ei auttanut kuin kiristää maastokengän nyörejä ja toivoa parasta: käärmeitä kohtasi viljelysten seassa kuulemma vain “silloin tällöin”.

Jännittävällä sadonkorjuureissulla ansaitun vegegrillailun jälkeen oli aika jatkaa matkaa kohti yhä askeettisempia seutuja. Sofala-nimisessä kylässä meidät otti vastaan eräopas Ken, sekä tämän ystävällinen naapuri Patrick. Patrickin mailla eli toista tuhatta lammasta, joita mies piti erittäin hellässä huomassa. Osa karitsoista kuitenkin kasvatettiin syötäväksi, ja meidänkin iltamme kohokohta olisi nauttia lähituottajan itsensä kasvattama juhlaillallinen autiomaassa.

Pikaisen kuulumisten vaihdon jälkeen hyppäsimme ketterämpiin kulkuneuvoihin ja ajoimme Patrickin maiden korkeimmalle kukkulalle kauneinta nuotiopaikkaa etsien. Täydellisen paikan löydyttyä tulenteko Australian kuivasta puutavarasta kävi leikiten, ja kohta nuotion yläpuolella kuumentui herkullinen karitsa. 

Koko matkaseurueen ravinnut ruoka oli täydellisen helppo kesäruoka, jonka runsas maku ei turhia mausteseoksia kaivannut. Suolaa, pippuria, öljyä ja rosmariinin oksa – ei tätä paljon helpommaksi voisi tehdä!

Seuraavana päivänä jatkoimme vielä leirielämää Sofalan askeettisesta kauneudesta nauttien. Kenin eräasunnolla Michael otti asiakseen opettaa minulle australialaisen grillauksen askelmerkit autenttiseen tyyliin. Nämä ohjeet haluan ehdottomasti jakaa myös teidän kanssanne, joten täältä pesee:

1. Ota kaksi kiloa etrecote-lihaa, kuivamarinoi valmiilla Rub-seoksella ja aseta grilliin miedolla lämmöllä.

2. Soita kaverit kylään grillin äärelle ja tarjoa huurteiset

3. Tarkkaile paistiasi ja ihoasi, kummankaan ei sovi antaa palaa

4. Nosta entrecote grillistä, kun sen sisälämpötila on 54 astetta

5. Leikkaa herkku sentin siivuiksi ja nauti ystävien kanssa esimerkiksi runsaan täytetyn grillileivän välissä

–Kauppias Teemu–