
Karviainen eli karviaismarja on monipuolinen marja, joka maistuu hyvältä sellaisenaan, mutta siitä saa kirpeää makeutta leivonnaisiin tai hilloihin. Karviaisia on vaaleita ja tummanpunertavia lajikkeita, joista vaaleat marjat maistuvat makeammilta, tummemmat puolestaan hieman happamilta. Karviaisen satoaika on elokuussa, jolloin monien kotipuutarhoista saa kerättyä itse makoisia karviaismarjoja.
Karviaiset sisältävät eri vitamiineja ja ne ovat myös hyvä kuidun lähde. Karviaisissa on runsaasti C-vitamiinia sekä A-vitamiinia erityisesti karotenoidien muodossa. Lisäksi karviaisista saa K-vitamiinia.
Karviaisten sesonki on elokuussa. Kypsän karviaismarjan tunnistaa siitä, että ne ovat hieman joustavia, mutteivät liian pehmeitä. Karviainen on ainoa marja, joka maistuu parhaimmalle hieman raakana. Kannattaa myös huomioida, että poimimisen jälkeen karviaiset jatkavat kypsymistä, joten marjat kannattaa tarvittaessa säilöä mahdollisimman pian.
Karviaislajikkeita on kelta-, vihreä- ja punamarjaisia ja lajikkeiden maku on erilainen. Kellertävä karviainen on aikainen makea lajike, jonka runsas sato kypsyy elokuun alkupuolella. Marjat ovat suuria ja vihreänkeltaisia. Koska kuori on ohut, ylikypsät marjat halkeilevat helposti. Punertavat ja vihreät karviaiset ovat happaman makuisia, mutta ne ovat kuitenkin meheviä ja pehmeänmakuisia marjoja. Punertava karviainen on myöhäisempi, paksukuorinen lajike, jonka runsas sato kypsyy noin viikon myöhemmin kuin kellertävän karviaisen. Marjat ovat keskikokoisia, tummanpunaisia ja maultaan erityisen happamia.
Karviaiset maistuvat erinomaisesti sellaisenaan tai jälkiruoissa. Karviaisesta voi valmistaa helposti mehua. Hapanimelä karviainen sopii mainiosti hilloihin, hyytelöihin, marmeladeihin, makeisiin piirakoihin sekä rasvaisten kala-, lintu- ja liharuokien lisukkeeksi. Mausteisen makea karviaismarjachutney sopii esimerkiksi grilliruoan lisukkeeksi. Marjat voi myös pakastaa soseena tai sokeriliemessä kokonaisena.