Juhannusperinteet

Miksi juhannusta vietetään?

Keskikesän juhlaa vietettiin kauan sitten muinaisen Ukon juhlana, jolla haluttiin varmistaa tulevat sadot ja hedelmällisyys. Kristillisessä perinteessä Juhannus tunnetaan Johannes Kastajan juhlana, jota vietettiin hänen syntymäpäivänään. Pitkästä historiasta juontavat erilaiset perinteet ja juhannustaiat!

Juhannuksena liputetaan

Juhannusaattona lipun voi nostaa salkoon kello 18 alkaen ja juhannuksena lippu saa poikkeuksellisesti liehua läpi yön salossa. Juhannuspäivänä lipun saa laskea alas kello 21. Lipun nostaminen on isänmaallinen hetki ja Suomen lippua käsitellään sen mukaisesti. Lippua käsitellään rauhallisesti niin, ettei se kosketa ympärillä olevia esineitä tai kasvillisuutta.

Koivuin ja kasvein koristelu koti

Nuoria koivuja eli juhannuskoivuja on kaadettu ja asetettu koristamaan talon etuoven kumpaakin puolta. Koivua käytetään juhannuksen aikaan myös saunavastojen tekoon. Vihreät koivun oksat symboloivat saapunutta kesää samoin kuin muutkin talon sisä- ja ulkopuolta alkukesän kukkivat kasvit kuten syreeni ja tuomi. Kasvien ja puhtaan kodin on ajateltu houkuttelevan hyviä henkiä puoleensa kotiin.

Juhannusjuusto - juhannuksen erityisherkku

Juhannusjuusto on nimensä mukaisesti juhannuksen perinneherkku Pohjanmaalta, jota saatetaan kutsua myös nimillä makiajuusto, juustokeitto tai punainen hera. Maitoseos alkaa punertua kun sitä keittää tarpeeksi pitkään, mistä nimitys punainen hera tulee. Valmistukseen tarvitaan vain muutamaa raaka-ainetta, mutta aikaa juuston hämmentämiseen on varattava runsaasti. Juhannusjuustosta nautitaan sekä herasaostumista muodostuvat juustokokkareet että liemi.

Kokeile juhannusjuuston tekemistä itse tällä reseptillä ›

Kylän komein juhannussalko

Juhannussalko on pohjoismainen perinne, jota tapaa edelleen varsinkin Ahvenanmaalla ja länsirannikolla. Salko muistuttaa laivan mastoa, joka koristellaan esimerkiksi havuin, viirein ja kukkaseppelein. Korkeiden koristeellisten tankojen on uskottu suojaavan pahalta ja tuovan onnea ympärilleen. Myös koristeisin liittyy omaa symboliikkaansa, esimerkiksi viiri salon latvassa on tarkoittanut ahkeruutta ja kukkaköynnösten on uskottu tuovan hyvät sadot.

Juhannuskokko piti pahat henget loitolla

Juhannuskokon alkuperäinen tarkoitus on ollut pahojen henkien pitäminen loitolla tulen avulla ja tapa on periytynyt esikristilliseltä ajalta. Kokon ympärille saattoi kokoontua väkeä monestakin pitäjästä ja tulen asettauduttiin ihastelmaan isolla joukolla.

Meluaminen ja karkelointi kokon ympärillä olivat myös tehokas keino varmistaa pahojen henkien säikäyttämiseen. Vakiintuneelle kokkopaikalle mäelle tai kalliolle varattiin jo hyvissä ajoin sopiva määrä sytykettä. Tuli saatiin roihahtamaan esimerkiksi polttamalla vanha vene tai tervatynnyri.

Löylyille kuumaan juhannussaunaan

Löylyt juhannussaunassa ovat peruja suomalaisesta talonpoikaisperinteestä. Tapana oli saunoa jo päivällä, jotta illalla oltaisiin valmiina vastaanottamaan juhannusyö puhdistautuneina. Mukaan otetaan koivuista tehty vihta tai vasta, jolla vauhditetaan päivän pölyjen puhdistumista ja saadaan veri kunnolla kiertämään.

Se kumpaa sanaa käytetään, riippuu siitä kummalla puolella Suomea asustaa: idässä puhutaan vastasta kun taas lännessä käytetään enemmän sanaa vihta. Saunomisen lopuksi juhannusvihta heitetään katolle ja se kumpaan suuntaan vihdan puinen osa näyttää, osoittaa mistä päin saunojalle tulee saapumaan sulhanen.

Kesäheilaa houkuttelevat juhannustaiat

Perinteisesti nuoret neidot ovat kokeilleet onneaan juhannustaioilla houkutellakseen luokseen sitä oikeaa tai saadakseen vihiä siitä, millainen sulho tulevaisuudessa odottaa. Monien juhannustaikoihin toteuttamiseen on liittynyt alastomuus. Esimerkiksi saunomisen yhteydessä on kävelty takapuoli edellä kohti halkopinoa, ja se halko mihin takapuoli osuu, kuvasti tulevaa heilaa. Puolikas halko tarkoitti leskimiestä ja kokonainen pyöreä halko poikamiestä.

Katso täältä ohjeita juhannustaikojen toteuttamiseen ›